Aapo Puskala

Tekijä

Sytytä kynttilä -palvelun on tehnyt psykologi Aapo Puskala. Idea sivuun tuli Leipzigin kynttilämielenosoituksesta. Voit lähettää palautetta ja parannusideoita sähköpostilla aapo.puskala@sytytakynttila.fi.

Ylläpito huolehtii kynttilöiden paloturvallisuudesta.

Muita Aapon verkkosivuja ovat käytettävyysalan yritys User Point, kalenteripalvelu WebCal, arvauspelisivu Arvaamo.fi, kotisivu Lintukoto.net ja esittelysivu AapoPuskala.fi.

Ohjeita

Suuri henkilökohtainen menetys tai dramaattiseen tapahtumaan osalliseksi joutuminen vaatii enemmän käsittelyä kuin kynttilän sytyttäminen. SPR tarjoaa tukea järkytykseen.

Ota seuraavat asiat huomioon, kun sytytät kynttilöitä tällä sivulla:

Kaikki kynttilät paitsi osanottokynttilät tarkistetaan ennen julkaisua. Useimmiten viive on alle tunti, mutta koska kukaan ei saa tästä palkkaa ja koska jatkuvasti ei voi päivystää, voi hyväksymisessä mennä kauemminkin. Jos pidät jonkin kynttilän tekstiä loukkaavana tai asiattomana, ota yhteyttä sähköpostitse aapo.puskala@sytytakynttila.fi.

Vuosi Kynttilöitä Osanottoja
2001 300 -
2002 2 100 -
2003 1 000 -
2004 3 800 -
2005 2 700 -
2006 6 900 -
2007 17 300 -
2008 13 400 -
2009 6 800 -
2010 7 900 -
2011 15 100 75 300
2012 21 400 133 900
2013 15 300 74 900
2014 12 200 60 200
2015 12 500 51 100
2016 9 900 55 500
2017 9 700 34 700
Yhteensä 158 400 485 500

Käyttö

Palvelu avattiin 18.6.2001 ja tähän päivään mennessä on sytytetty 643 857 kynttilää. Huhtikuussa 2011 avautui mahdollisuus sytyttää osanottokynttilöitä toisen ihmisten sytyttämille kynttilöille. Tämä kasvatti sytytettetyjen kynttilöiden määrän yli kymmenkertaiseksi. Päivittäin sytytetään noin 170 kynttilää.

Artikkelit

Tausta

Vuonna 1989 Leipzigin Nikolaikirkossa silloisessa Itä-Saksassa järjestetiin maanantaisin rukousiltoja. Itä-Saksan hallinto vastusti kokoontumisia, koska rukousten aiheina oli vapauden lisääminen ja rauha.

Viranomaiset rakensivat tiesulkuja moottoriteiden liittymiin ja muille kirkolle vieville teille. Siitä huolimatta osanottajien lukumäärä kasvoi kunnes kirkkoon ei enää mahtunut enempää.

Itä-Saksa täytti 40 vuotta 7.10.1989. Leipzigissä ihmiset osoittivat mieltään kommunistihallintoa ja matkustusrajoituksia vastaan. Protestoivia ihmisiä hakattiin, taltutettiin vesitykeillä ja vietiin kuorma-autoilla läheisille hevostalleille vangittaviksi.

Kaksi päivää myöhemmin, 9.10.1989 oli seuraava rukousmaanantai. Kirkon luokse kerääntyi ihmisiä jo aikaisin iltapäivällä, samoin Stasin henkilöstöä ja muita valtion ja puolueen edustajia. Rukoustilaisuus alkoi viideltä, mutta kirkko täyttyi jo paljon tätä ennen.

Illalla, kun rukoustilaisuus loppui, 2 000 kirkkoon mahtunutta tuli ulos torille, missä 10 000 ihmistä odotti heitä palavat kynttilät käsissään. Muualla kaupungissa mieltään osoitti yli 100 000 ihmistä.

Mielenosoitus Leipzigissä 1989

“Olimme suunnitelleet kaiken. Olimme varautuneet kaikkeen. Mutta emme kynttilöihin ja rukouksiin.”

Puheita pidettiin ja ihmisiä pyydettiin jatkamaan väkivallattomasti ja välttämään yhteenottoja poliisin kanssa. Valtiollinen turvallisuuselin Stasi sijoitti ihmisten joukkoon agitaattoreita, mutta he eivät onnistuneet provosoimaan mielenosoittajia väkivaltaan. Kuulutuksia väkivallattomuudesta luettiin kirkoissa, julkisissa kovaäänisissä ja lopulta jopa poliisiautoista. Marssi ja tilaisuus loppui myöhään sinä iltana, ilman ainuttakaan väkivaltaista yhteenottoa tai loukkaantumista.

Viikkoa myöhemmin mielenosoitukseen osallistui 300 000 ihmistä ja lokakuun alussa jo puoli miljoonaa itä-saksalaista osoitti mieltään hallintoa vastaan. Mielenosoitukset laajenivat koko maahan. Käytiin keskusteluja valtion tulevaisuudesta ja demokraattisista uudistuksista, mutta keskusjohtoisen järjestelmän demokratisoiminen nähtiin lopulta mahdottoma.

Tasan kuukausi ensimmäisen kynttilämielenosoituksen jälkeen Berliinin muuri murtui ja Saksojen yhdistyminen alkoi. Itä-Saksa lakkasi valtiona olemasta 3.10.1990, melkein tasan vuosi Leipzigin rauhanomaisen vallankumouksen jälkeen.

Jotta kynttilä ei kävellessä sammuisi, tarvitaan molemmat kädet sitä pitelemään; toinen kannattelee itse kynttilää ja toinen suojaa liekkiä tuulelta. Käsiä ei jää vapaaksi kiville, kepeille tai polttopulloille. Horst Sindermann, Itä-Saksan keskuskomitean puheenjohtaja, kertoi 20 vuotta myöhemmin:“Olimme suunnitelleet kaiken. Olimme varautuneet kaikkeen. Mutta emme kynttilöihin ja rukouksiin.”